Back Magnus Heinason Danish Magnus Heinason German Magnus Heinason English Magnus Heinason Spanish Magnus Heinason (persónur) Faeroese Magnus Heinason French Magnus Heinason Hungarian Magnús Heinason Icelandic Magnus Heinason NB Хайнасон, Магнус Russian
| Magnus Heinason | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1545 |
| Kuollut | 18. tammikuuta 1589 (43 vuotta) Kööpenhamina, Tanska |
| Ammatti | sotilas, merirosvo, kauppias |
| Vanhemmat | isä Heini Havreki |
Magnus Heinason (4. maaliskuuta 1545 – 18. tammikuuta 1589 Kööpenhamina, Tanska) oli färsaarelainen sotilas, merirosvo ja kauppias, joka sai vuonna 1578 Färsaarten kauppamonopolin Tanskan kuningas Fredrik II:lta.
Heinason syntyi vuonna 1545.[1] Hän oli Heini Havrekin, Färsaarten ensimmäisen luterilaisen papin poika. Heinason liittyi parikymppisenä Hollannin armeijaan ja taisteli maan puolesta Alankomaiden vapaussodassa Espanjaa vastaan. Heinason päätyi vuonna 1578 Tanskan kuningas Fredrik II:n hoviin ja etsi palvelustehtäviä.[2] Hän sai Färsaarten kauppamonopolin sillä ehdolla, että turvaisi Färsaarten vedet merirosvoilta.[3]
Kesällä 1579 skotlantilainen merirosvo nimeltä Klerck ryösteli Tórshavnilta. Tämän jälkeen Heinason sai luvan pysäyttää englantilaisia ja hollantilaisia aluksia Färsaarten ja Norjan välisellä vesillä. Hän alkoi myös rakentamaan Skansinin linnoitusta Tórshavniin.[2] Heinasonin kiistakumppani, tanskalainen Christoffer Valkendorff pyrki jatkuvasti vangitsemaan Heinasonin. Häntä syytettiin useaan kertaan muun muassa merirosvouksesta ja epärehellisestä kaupankäynnistä. Fredrik II:n kuoleman jälkeen Valkendorff onnistui vangitsemaan hänet.[1] Vain kaksi päivää myöhemmin, 18. tammikuuta 1589 hänet mestattiin Kööpenhaminassa.[2]
- ↑ a b Mogens Heinesen Den Store Danske. Gyldendal. Viitattu 23.9.2013. (tanskaksi)
- ↑ a b c Magnus Heinason - en færøysk sjøhelt fra det 16. århundre Foreningen Norden. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 23.9.2013. (norjaksi)
- ↑ Wylie, Jonathan: The Faroe Islands: Interpretations of History, s. 23–24. Lexington: The University Press of Kentucky, 1987. ISBN 0-8131-1578-7 Google-kirjat (viitattu 23.9.2013). (englanniksi)